...Ja viilennystä ! lndola cooling fan from 60's Holland

No niin.. Kesää ja kärpäsiä odotellessa on hyvä kiillottaa ja huoltaa helteissä helpottavaa laitteistoa vaikka lämpimikseen.

Näissä kuvissa on yksi mielestäni upeimmista esineistämme, joka on lisäksi vielä täysin toimintakuntoinenkin. Ainoastaan johdon jouduin uusimaan, koska alkuperäisestä ei ollut juurikaan mitään jäljellä.

Tämä bakeliittikuorinen sinivalkoinen sormigiljotiini on Indola -merkkinen ja valmistettu 60 -luvun Hollannissa.

Veikkaanpa, että tämän päivän direktiivit pitäisivät Indolaa hengenvaarallisena, vaikka kyllähän tuo suojaverkko estää ainakin isomman ihmisen propelliin joutumisen ;)

Koristeellista lämpöä .

Kyllähän se on pakko todeta, että jos tulisijoja ei ole tarjolla ja tahtoo lämmittää tuvan tyylikkäästi, niin on se tehtävä vanhoilla kunnon Valor petrooli-lämmitimillä.
Jos totta puhutaan, niin lievä hajuhaitta ja huoneen nokeentuminen on ehkä osasyy siihen, että nämä upeat kapistukset toimittavat nykyisin koriste-esineen virkaa parvekkeellamme :)

Tuo musta Valor 525-T palveli lapsuudessani kesämökkimme ainoana lämmönlähteenä. Lempeä lämpö ja upeasti tunnelmaa luova liekki, joka näkyi koristeellisista riteliköistä on edelleen elävänä muistoissa. Nyt tämän Valorin öljysäiliö on puhki, joten se voi toimia ainoastaan katseiden vangitsijana.

Oranssi / kromi / valkoinen Valor L-207 pihakirppislöytö on huomattavasti aiemmin mainittua tuoreempi. Valmistusvuosi on 1976. Kyseinen vehje on täydessä toimintakunnossa ja värityskin kun vanhassa jenkkiautossa. Tällä hän voi hätätilanteessa saada torpan lämpöiseksi, jos vaan polttoainetta riittää.

Varastossa on vielä jemmassa ( ulkonäkönsä vuoksi ) yksi hieman erilainen lämmitin, joka ei nyt päässyt kuvaan. Ehkä esittelen Aladdin Aladdinique -merkkisen vekottimen joskus myöhemmin.

Mummon vanha Junghans ja sen kaveri.

Siinä ne nyt komeilevat. Mummolta perimäni Junghans on molemmissa kuvissa oikeanpuoleinen kello. Tuon vähän heikompi kuntoisen kaverin merkki on jäänyt minulle epäselväksi. Viimeisimmäksi mainitun löysin viime kesänä eräältä pihakirppikseltä. Kello oli sen näköinen, että oli lojunut jossakin mudassa vuosikausia. Putsaaminen ja säätäminen toimintaan oli melkoinen projekti.
Molemmat ovat luultavasti 1800 -luvun loppupuolelta, tai 1900 -luvun alusta.
Kumpikin toimii melko täydellisesti, ja soittaa sävelmää kun on herätyksen aika.

Mummon vanha Junghans oli minun lapsuudessani Mummolan yläkerrassa setäni huoneen hyllyssä koristeena. Joskus kun pikkupoikana hiivin yläkertaan, avasin kellon takaoven, otin avaimen ja vedin sekä kellon, että herätyksen jouset.
Tottakai herätysviisari sattui sopivasti seuraavalle yölle :) Veikkaampa, että oli hyvä, että nukuin tyytyväisenä omassa kodissa, kun kello yöllä soitteli sulosointujaan... Eiväthän nuo kovin hellästi herätä ;)

Onpa helppoa tämä blogin aloittaminen...varmaan jollekin !

No niin. Nyt kun olen aikani säätänyt, pähkäillyt ja tuskaillut, niin olisi ehkä jo aika päästä asiaan ;)

Alkuun pitää heti kehaista, että rompetta on sangen nuoreen ikäämme nähden kertynyt jo melkoisesti. Olen jo jonkin aikaa kehitellyt ideaa, että miten saisin kaikki upeat löytömme koko maailman nähtäville ja kaikkien iloksi / järkytykseksi.

Tarkoituksen on lisätä päivittäin kuva jostakin upeasta esineestämme sekä siihen liittyvää höpinää tekstin muodossa.

Pitänee mainita, että emme ole antiikin keräilijöitä, jotka isolla rahalla haalivat jugendia ja muinaisaarteita, vaan olemme aina liikkeellä pienellä budjetilla (termarikahvit mukana) aarrejahdissa.
Kiinnostuksen kohteetkin ovat useimmiten tuiki tavallisia käyttö- / koriste-esineitä, jotka vaan syystä, tai toisesta sattuvat juuri sillä hetkellä olemaan juuri niitä aarteita, joita kotimme kaipaa :)

Ja ei. Kotimme ei ainakaan toistaiseksi ole täynnä, tai muistuta kaatopaikkaa. Jokainen suuri löytö on löytänyt oman paikkansa.