Mummon vanha Junghans ja sen kaveri.

Siinä ne nyt komeilevat. Mummolta perimäni Junghans on molemmissa kuvissa oikeanpuoleinen kello. Tuon vähän heikompi kuntoisen kaverin merkki on jäänyt minulle epäselväksi. Viimeisimmäksi mainitun löysin viime kesänä eräältä pihakirppikseltä. Kello oli sen näköinen, että oli lojunut jossakin mudassa vuosikausia. Putsaaminen ja säätäminen toimintaan oli melkoinen projekti.
Molemmat ovat luultavasti 1800 -luvun loppupuolelta, tai 1900 -luvun alusta.
Kumpikin toimii melko täydellisesti, ja soittaa sävelmää kun on herätyksen aika.

Mummon vanha Junghans oli minun lapsuudessani Mummolan yläkerrassa setäni huoneen hyllyssä koristeena. Joskus kun pikkupoikana hiivin yläkertaan, avasin kellon takaoven, otin avaimen ja vedin sekä kellon, että herätyksen jouset.
Tottakai herätysviisari sattui sopivasti seuraavalle yölle :) Veikkaampa, että oli hyvä, että nukuin tyytyväisenä omassa kodissa, kun kello yöllä soitteli sulosointujaan... Eiväthän nuo kovin hellästi herätä ;)