Kaapelitehtaalta tuotua.

No niin, nyt on muutama päivä vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta ja kuvista.

Tämä yllä kuvissa esiintyvä lattiavalaisin on löytö menneen viikonlopun retromessuilta Helsingistä.
Ilmeisesti 80 -luvulla valmistettu, ja ilmeisesti Tanskalainen valaisin pisti silmään heti jo pelkästään upean turkoosin värinsä vuoksi. Eikä muotoilukaan pahalta näytä, vaan on ihan katseen kestävää.

Hieman on alunperin valkoiset muoviosat kellertyneet ja johdon pidikkeitä katkennut, mutta tämä on juuri meidän sohvanurkkaukseen sopiva valaisin.

Tiktaktiktaktiktak...

Niinkuin ystäväni tuossa yllä tietävät, aika on joskus kortilla. Siispä olenkin tehnyt päätöksen, että päivittäinen päivittäminen saa nyt riittää. Siirryn tästä päivästä lähtien säännöllisen epäsäännölliseen bloggaamiseen. Tarkoitus on laittaa kuvia ja kirjoitella kuitenkin muutaman kerran viikossa.

Vapautuvan ajan voin käyttää kirppareilla ja rompetoreilla yms. paikoissa pyörimiseen ja uusien aarteiden löytämiseen.

Kyse ei muuten todellakaan ole siitä, että kuvattavat aiheet olisivat vähissä ja kissa vienyt kielen. Nurkat on edelleen turvoksissa romppeesta, eikä meillä edes ole kissaa, vaan koira ;)

Pöllöt kynttilöiden takana.

Nämä messinkiset pöllölampetit muuttivat meille alkutalvesta. Ne löytyivät eräältä kirpparilta pääkaupunkiseudulta.
Kotona ne löysivät heti paikkansa olohuoneen ison peilin molemmin puolin.

En ole varma ovatko nämä lampetit kovin vanhoja, mutta jo pelkästään pöllö- aihe sinällään oli niin kiinnostava, että nämä oli pakko saada.

Pöllöjen tyylistä tulee jotenkin mieleen tatuoinneissa esiintyvät pöllöhahmot, eikä se ainakaan vähennä näiden lampettien viehätysvoimaa.

Nukkumattijakkarat.

Pari pientä jakkaraa, jotka vaimoni on päällystänyt melko retrolla Nukkumatti -kankaalla.

Pienempi jakkara on 23 senttiä korkea, ja isompi 26 senttiä. Istuin osan halkaisija on pienemmässä reilut 20 ja isommassa reilut 30 senttiä.

Molemmat näistä on vaihteeksi löytynyt kirppareilta jo vuosia sitten. Muistaakseni myös alkuperäiset vinyylipäälliset ovat ehjät, mutta ovat nyt piilossa Nukkumattien alla.

Näin pienillä istuimilla on meillä lähinnä koristekäyttöä, mutta kyllä joskus pienemmät kylässä käyvät lapset saattavat niille istahtaa.
Ja kyllä nämä aikuisenkin painon kestävät ;)

Epäilen jakkaroiden olevan 60 -luvun tuotantoa. Tosin varma en voi olla, kun valmistajakaan ei ole selvillä.

Lasten laskin.

 

Tällä pienellä ja hieman kolhuisella peltilelulla voi kokeilla, sujuuko päässälaskut oikein.

Vasemman puoleisesta vivusta painamalla voi testata yhteen- ja vähennyslasku
osaamista.
Oikean puoleisesta vivusta taas voi kokeilla, millä tasolla on kerto- ja jakolaskujen osaaminen.

Alempi ruutu näyttää laskutoimituksen ja samalla kohdalla oleva ylempi ruutu kertoo oikean vastauksen. Yläruudun peittämällä voi päässä laskemalla ensin yrittää laskea itse oikea tulos, ja sitten tarkistaa ykäruudusta, että menikö oikein.

Tämä 50 -luvun harjoituslaskin on kulkenut meidän matkassamme jo pitkään. Jo viisitoista vuotta. Vintiltä löytynyt aarre on täysin toimiva. Paikka tällekin kapistukselle löytyi makuuhuoneemme tammihyllyltä.

Valmistajasta ei ole tietoa. Ehkä tekstit on vuosien aikana kuluneet pois. Ainakin Yhdysvaltalainen Wolverine toys on valmistanut hyvin samankaltaisia leluja, mutta varma en voi olla, onko se ollut myös meidän nalle-laskimen tekijä.

Sisäistä lämpöä.

 


Viikko sitten kävin paikallisella kirppiksellä ja näin, kun eräs vanhempi nainen latoi tavaroita omaan kirppispöytäänsä. Kun huomasin erikoisen ison maatuska-nuken, joka näytti todella hyväkuntoiselta, nappasin sen heti käsiini.
En heti edes tajunnut, mitä nainen tarkoitti, kun hän sanoi kyseessä olevan termari. Hetken ihmeteltyäni sitä, että normaalisti puinen maatuska olikin muovia, avasin sen ja totesin, että totta myyjä oli puhunut.
Kun kannen avasi, sisältä ei löytynytkään aina vain pienempiä nukkeja, vaan lasinen termospullon sisus ja nuppina ihan aito korkki.
Pulloa on sen kunnosta päätellen käytetty todella vähän, jos ollenkaan. Myyjä kertoi kuitenkin testanneensa, että ainakin vesi oli pysynyt pullossa hyvin kuumana.

Meillä tämä aarre tulee olemaan ainoastaan koristeena, joka on erikoisuutensa vuoksi jotenkin oudon kiehtova. Tämän termarin historiasta, tai iästä minulla ei ole mitään tietoa. Eikä pohjassa olevista kohokuvioista ole ollut apua selvitystyössä. En kyllä tosin ole muutenkaan maatuskojen suhteen asiantuntija.

Keittiökello Diehl

Tämä Saksassa valmistettu Diehl merkkinen keittiökello palvelee meidän keittiössä munakellona. Kello on muuten täysin ehjä , mutta lasi on kadonnut jonnekin vuosien varrella.

Tässä 60 -luvun kaunottaressa on hälytysääni, joka ei jää huomaamatta. Se soi pitkään ja todella terävästi. Avain roikkuu kellon takana, joten myös varsinaisessa kello käytössäkin tätä voisi käyttää. Munakellon virkaa Diehl toimittaa meillä lähes päivittäin.

En muista yhtään mistä kello on meille tullut, mutta epäilisin sen olleen kirppariostos.

Paahdetta Espanjasta

Tässä hyvä esimerkki siitä, että myös arkipäiväinen käyttöesine voi näyttää hyvältä, ja olla toimiva vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Jo vuosia sitten uudenmallinen muovinen leivänpaahtimemme sai joutua romukoppaan, kun tilalle löytyi tämä upea yksilö nettikirppikseltä.

Kuvissa esiintyvä 70 -luvun Espanjan Philips oli kulkeutunut joskus muuttokuormassa Norjasta Suomeen. Myyjän mukaan ainoastaan virta johto on jossain vaiheessa uusittu ammattilaisen toimesta vanhan piuhan rikkouduttua.

Peltikotelo ja sen kuviointi on juuri sitä, mistä tulee mieleen aikakausi, jona tämä taloustarvike on tehty.

Leivät paahtuvat tällä edelleen joka päivä täydellisesti.

Ritarit hellalla.

Jos kerran hellan levyt pitää suojata, niin miksei tehdä sitä tyylillä.

Muistaakseni nämä suojukset on nettikirppis ostoksia, ja ovat olleet niille kuuluvassa käytössä meillä jo pari vuotta.

Arabia Finel Ritari -sarjan on suunnitellut Raija Uosikkinen. Ritarit ovat olleet tuotannossa 70 -luvulla. Ja emalipintaisiahan nämä ovat olleet.

Ritarikuosilla löytyy monenlaisia talousesineitä ja esimerkiksi valaisimia. Kattiloita, kahvipannuja ja sen semmoisia on ainakin tullut vastaan.

Emalihulluuden voi helposti lisätä jonon jatkoksi muiden hulluuksiemme sekaan. Kerrytetään siis kokoelmaa. Laittelen tänne sitten tulevaisuudessa kuvia myös muista emaleistamme.

Nelikymppinen Seiko

Ja sitten vähän isompaa kelloa. Keittiömme seinällä tasaisesti naksuttava Seiko on ollut alkujaan jonkun 50 -vuotis lahja vuonna 1974. Tämä tieto löytyy heilurin kaiverruksesta.

Kirppisköytönä meille päätynyt ajannäyttäjä oli ollut varmaankin pitkään käyttämättömänä, koska oli niin pinttyneen likainen. Onneksi kaikki osat avainta ja heiluria myöten olivat tallessa. 

Koneiston tehokas puhdistus pölystä ja muusta liasta ja melkoinen elvytys, että kellon sai pysymään käynnissä. Hieman on vaatinut jälkisäätöä silloin tällöin lähinnä edistämisen vuoksi. Lämpötila ja kosteus vaihtelut taitavat vaikuttaa käyntinopeuteen. Onneksi hienosäätö on helposti toteutettu.

Lyöntijousen olen jättänyt tarkoituksella vetämättä järkyttävän lyöntiäänen vuoksi. Joskus kuitenkin vedin väärän jousen, joten myös lyöntien toimivuus ja ajoitus on testattu.

Tässä Seikossa kone käy yhdellä vedolla 30 vuorokautta. Avaimenreiän vieressä

on pieni aukko, jonka pohjalla väri vaihtuu sen mukaan, kuinka paljon on vetoa jäljellä. Sininen väri kertoo täydestä vedosta, valkoinen kertoo, että vetoa on vielä jäljellä ja punainen kertoo vedon kohta loppuvan.

Hauskana tämän kellon erikoisuutena on päivän näyttö, joka kertoo mikä- ja mones päivä on meneillään. Kuun alussa päivämäärä täytyy säätää, koska numerot jatkuvat aina numeroon 39 saakka.

Seiko laitettiin jo kerran myyntiin, kun eteiseen sen alkuperäiselle paikalle tuli tilalle vanha perintökello.

Mutta eihän sitä sitten raaskittukaan myydä , ja uusi hyvä paikka löytyi keittiön seinältä.

Ja koirallekin makkaraa .

 

Tämä lasten kahvikuppi on ehdottomasti esine, joka saa aina hyvälle tuulelle.
Valmistajana on toiminut Arabia. Lautanen puuttuu, mutta eipä se haittaa.

Piippuleima on ollut käytössä vudesta 1932 - 1949, joten sille aikavälille kupin valmistus ajoittuu.

Varsinkin kuva, jossa koira nappaa makkaroita tarjottimelta, on oma suosikkini.
Tästä kupista oikein huokuu oman aikansa henki.

Tassin puuttuessa kuvasin kupin lasikantisen Karhula -purkin päällä, enkä kuvaushetkellä huomannut, kuinka pölyinen tuo alusta oli.. Pahoitteluni siitä :)

Kirkkautta kaakosta

Meidän ehkä ensimmäinen oikea keräilykohteemme oli Karhulan Lasi Oy:n
talouslasi-tölkit. Näissä kiehtoo monet muodot, värit, koot, lasin sisään jääneet kuplat, pintojen pienet uurteet ja rosot, karhun kuvat, keittiötölkki tekstit jne... lista on pitkä :) .

Näitä viime vuosisadan alkupuolen lasitölkkejä löytyy kirppareilta melko hyvin,
tosin usein melko kohtuuttomilla hinnoilla..
Hyväkuntoisten alkuperäisten peltikansien löytäminen onkin sitten toinen juttu.
Melkeinpä kannattaakin ostaa kansi, kun sellainen tulee vastaan, ja ostaa sitten myöhemmin kanteen sopiva tölkki.

Takaosassa kaiteen vieressä näkyvässä tölkissä on lasikansi, joka puristuu tiukasti kiinni metallisella helalla, jossa on kierre.

Kuvaan ei ole päässyt kaikki Karhulamme, koska tuo yläkertaan näkyvä kaapinpäällinen on jäänyt auttamatta pieneksi. Koostumusta muuttamalla saa aina vaihtelua ja uutta ilmettä.

Keskellä oleva pullorunkoinen valaisin on kirppislöytö tältä viikolta. Vain pieni putsaus, uusi lamppu ja pistoke, niin tämäkin löysi paikkansa tässä lasikeitaassa.

Taas jotain pientä..

Ei voi muuta sanoa, kun että 40 -luvulla on sidostarpeetkin pakattu tyylillä.

Tämä Tensoplast pikku purkki on yksi pieni löytö muiden joukossa, mutta jostain syystä ainakin minun suosikkini.

Sienen alle valoon

Valinte 24204. Suomalaisen Valinte Oy :n valmistama sienen mallinen pöytä-valaisin on valmistettu alumiinista ja maalattu valko-ruskeaksi.

Meillä oli aiemmin punainen samanlainen, joka sai väistyä tämän meidän väreihin paremmin sopivan tieltä. Kirppislöytöjä nämäkin ovat molemmat olleet.

Eteisten pöydällä on tämän tatin paikka tällä hetkellä.

Penguin Party

 

Tällainenkin on jostakin kirpparilta meille kulkeutunut.

Hauska pingviinikuosinen putkilo on Euran paperin Kauttuan tehtaalla
Nuutajärvelle valmistama. Ajankohtana on ollut 50-luvun puoliväli.

Itse luulin aluksi, että putki on pullolle tarkoitettu lahjapakkaus, mutta sisältönä
onkin alunperin ollut Kaj Franckin Nuutajärvelle suunnittelema Party -setti johon kuului kuusi värillistä juomalasia, sekä lasikannu.

Vaikka meidän putkilostamme puuttuu kansi, sekä se arvokkain, eli sisältö, on tämä vanha pakkaus silti hyllypaikan arvoinen. Ainakin meidän silmissämme.

Winky Dakkochan blinking eye dolls 60's

Laatikkohylly ja hugging dolls. Perheemme emännän tämänhetkinen suuri keräilykohde on nämä 60 -luvun alun Hong Kongissa valmistetut silmiä vinkkaavat muovi- ja vinyylinuket, sekä muu samaa tyyliä oleva koriste- esineistö, kuten takaseinässä oleva lämpömittari.

Suurin " Vinkki " on puhallettava ja valmistettu vinyylistä. Näitä on alunperin varsinkin Japanissa tytöt pitäneet mukanaan käsivartta halaamassa. Pienemmät muoviset ovat keikkuneet esimerkiksi koulureppujen koristeena.

Kokoja on montaa ja muutenkin ulkonäöistä on erilaisia variaatioita. Kaksi ylähyllyllä olevaa isompaa nukkea on kasvonpiirteiltään realistisempia, kuin pienemmät. Silmät näillä kaikilla on eräänlaiset hologrammit, jotka "vinkkaavat" kun nukkea kääntää. Myös helmet ja korvarenkaat, sekä muoviset hameet kuuluvat olennaisena osana Vinkkien varustukseen.

Kanteleet kutsuu mukeissa.

Nämä mukit eivät ole antiikkia, vintagea, tai edes retroa, mutta sopivat silti mainiosti täyttämään meidän ruokailutilan pienen lasivitriinin alahyllyä.

Marimekko on näiden valmistaja (2008) ja suunnittelija Sanna Annukka on luonut tämän " Kanteleen kutsu " -kuosin, josta näihin isoihin korvallisiin mukeihin on päätynyt nämä neljä. Meille on päätynyt kaksi kutakin kuviota.

Nämäkin ovat kaikki kirppislöytöjä. Niin käsittämättömältä kun se tuntuukin, on joku halunnut näinkin hienoista mukeista eroon ;)

OKAa myssyyn

No nythän on kerätty hieno sarja ihan sattumalta. On OKA -kahvia, -teetä Ja -pannumyssy.

Nämä taitavat olla 50 - 60 -luvulta.

Pakkauksissa käytetyt värit ja kuviot ovat varsinkin tee-purkissa todella hienot.
Pannumyssyn veikkaisin olleen jonkinlainen mainostuote, tai kylkiäinen.

Myös tämä trio on esillä muiden kahvi- ja tee purkkien seurana.

Barnkrok

 

Laitetaanpas vaihteeksi pientä ja kevyttä rompetta esille.

Ruotsalainen Osmos Plast AB on toiminut tämänkin valmistajana joskus
70 - 80 -lukujen taitteessa. Kyseinen firmahan on aikoinaan valmistanut paljon
erilaisia kodin muoviesineitä saippualautasista ja remonttilastoista näihin hauskoihin pikku-naulakoihin.

Veikkaanpa, että aika monelle 70 -luvulla syntyneelle nämä lastennaulakot
ovat tuttuja kotoa, tai päivä-kodista / -kerhosta.

Meidän norsumme on vielä alkuperäisessä pakkauksessaan, jonka takana on
kuvat kaikista silloisista eläinnaulakko vaihtoehdoista.

Jostain kirppikseltähän tämäkin on mukaan tarttunut. Ehkä juuri alkuperäisen
pakkauksen takia. Tosin joskus on kyllä ollut tarkoitus kiinnittää norsu johonkin, mutta ehkäpä sen paikka on kuitenkin omassa paketissaan.

Ruotsalainen kesäkeittiö.

 

Original Sievert Type 925 made in Sweden .

Siinä kesäkeittiötä kerrakseen. Kompakti pönttö kulkee mukana kesäisille
retkille kätevästi, jos vain riittää ruista ranteessa . Painoa on nimittäin tyhjälläkin kaasusäiliöllä arviolta viisi kiloa.

Tosiasiassa Sievertti tuli hankittua ihan vaan esteettisistä syistä. Onhan tuo ihan hauskan näköinen kapistus.

Ja kyllä tämä on ihan täysin toimiva peli, kunhan vaan saa kaasusäiliön täytettyä. Ostohetkellä kaasua oli sen verran jäljellä, että tultakin pääsi testaamaan. Ja nätistihän se paloi.

Sen verran tein salapoliisin työtä, että sain selville keittimen olevan 60 -luvun
alkupuolelta. Lisäksi selvisi, että näitä käytetään edelleen iästä huolimatta :)

Koppi ja koira made in Japan

Tässäpä koppi sekä koira. Avaimesta vetoa, ja koira aloittaa aterioinnin. Koira on silmäpuoli, mutta sehän ei tässä tapauksessa ruokahaluun vaikuta.

Tämä vanha Japanissa  valmistettu lelu on peräisin erään vanhan talon ullakon tyhjennyksestä, josta taitaa olla aikaa jo viitisentoista vuotta. Siitä voi päätellä, että olemme olleet hulluina vanhaan romppeeseen jo, ennen kun olemme itse edes tienneet sitä..

Näin perjantain kunniaksi jätän höpinät lyhyemmäksi. Päätän siis täältä tähän ;)

Umpipuuta ja leikattua lasia.

 
 

Tämä vanha astiakaappi on toistaiseksi massiivisin kirppislöytömme.
Viime kesän hankinnasta tuli heti kotimme sydän ja katseenvangitsija.

Upeasti leikatut lasit ja korkeat sivukaapit olivat se, mikä tässä huonekalussa
oli se jokin, jonka takia se oli saatava. Tosin ostohetkellä ei osattu ajatella, että tuon kokoinen täyspuinen kaappi, jota ei saa osiin, painaa todella paljon :)

Kaapille ei tarvinnut tehdä muuta, kun perusteellinen puhdistus. Ajan patina saa näkyä vapaasti.
Putsauksen ja pesun jälkeen hienosti leikatut ylemmän keskikaapin lasit, sekä
sivukaappien jäisen näköiset huurrelasit pääsivät oikeuksiinsa.

Nyt meillä on yksi paikka lisää, johon keräillä kaikenlaisia siihen sopivia löytöjä.

Kaappitila tuli tarpeeseen myös perheen emännän retrokankaille, joita onkin kertynyt melkoinen kokoelma.

Kaapin paikka

Pitäähän jokaisessa taloudessa olla ihan virallinen lääkekaappi.

Joku nikkari on saanut aikaiseksi tällaisen version varmaankin 60 -luvulla.
Riippulukon käyttö kaapin lukitsemisessa olisi mahdollista, mutta meidän tapauksessamme sille ei ole tarvetta, koska kaappi on niin korkealla portaiden yläpuolella, ettei sinne ylety.

Niinkuin edellisestä voi päätellä, ei meidän kaappimme palvele alkuperäisessä tehtävässään, vaan on lähinnä koristeena. Voihan sinne tietysti kiivetä piilottamaan jotakin, jos tahtoo ;)

Pikkuinen kaappi löytyi jo vuosia sitten paikalliselta ulkokirppikseltä, ja on siitä lähtien ollut meidän ilonamme tuossa samassa paikassa portaiden yllä.

Rhythm from Japan

Rytmiä eri väreissä. Tässä kaksi 70 -luvun herättäjää, jotka ovat päätyneet yö-
pöydälle lähinnä koristeeksi ja ajannäyttäjäksi. Eikä vähiten kamalan herätys-äänen vuoksi.

Itse asiassa oranssi kello on vailla paristoa jo pelkästään käyntiäänensä takia :)

Molemmat ovat ehjiä, mutta sini -valkoisesta puuttuu paristolokeron kansi.
Näistä kyllä ehdottomasti huokuu se aito 70 -luku.

Molemmat ovat eri aikaan ja eri kirppareilta ostettu, mutta malli / sarjanumerot ovat hyvinkin lähellä toisiaan. Oranssissa " S NO. 7RA153 " ja sini-valkoisessa
" S NO. 7RA071 "

Menneen ajan kirjainloistetta

 Viime kesänä rompepäiviltä löytyneet ja poikamme omaan huoneeseensa ostamat vanhat valomainos -kirjaimet ovat löytäneet paikkansa hyllyltä katon rajassa.
Kirjaimet ovat noin 50cm:n korkuisia.
Niistä on purettu pois vanhat neon-putket. Ja tarkoituksena on tulevaisuudessa laittaa valonlähteeksi ledinauhat.

Pellistä ja muovista valmistetut kirjaimet ja pisteet ovat kieltämättä hauska lisä huoneen seinälle. Ja voihan näistä palasista muokata erilaisia variaatioita, vaikka ei osia tämän enempää olekaan.

Tiedossa ei ole, minkä kaupan valo- mainos on kyseessä.

Pallollinen valoa Tanskanmaalta

 

Abo Randers Danmark . Niin lukee tämän 70 -luvun pallovalaisimen magneettipohjan välipahvissa.
Tämä pieni sininen pallo tuottaa mukavasti valoa eteisessä olevan vanhan naulakon alle. Magneetti antaa mahdollisuuden suunnata valoa melko portaattomasti melkeinpä mihin suuntaan tahansa.

Pallovalaisimilla on ollut muitakin valmistajia, mutta ainakin itse pidän eniten tästä koko peltisestä Abo Randersin valmistamasta enemmän, kuin niistä joissa on muovinen jalkaosa.

" Space-age bubble " taitaa olla yleisnimitys 60 - 70 -lukujen tämän tyylisuunnan valaisimille.
Meilläkin on eri valmistajien tekemiä muutama muukin pallo, mutta tämä sininen on ollut ensimmäisemme. En enää edes muista, mistä se on hankittu. Voin vain sanoa, että jostain kirppikseltä ;)

Enköhän joskus tulevaisuudessa laita tänne kuvia myös muistakin pallo-lampuistamme.