Ja sitten vähän isompaa kelloa. Keittiömme seinällä tasaisesti naksuttava Seiko on ollut alkujaan jonkun 50 -vuotis lahja vuonna 1974. Tämä tieto löytyy heilurin kaiverruksesta.
Kirppisköytönä meille päätynyt ajannäyttäjä oli ollut varmaankin pitkään käyttämättömänä, koska oli niin pinttyneen likainen. Onneksi kaikki osat avainta ja heiluria myöten olivat tallessa.
Koneiston tehokas puhdistus pölystä ja muusta liasta ja melkoinen elvytys, että kellon sai pysymään käynnissä. Hieman on vaatinut jälkisäätöä silloin tällöin lähinnä edistämisen vuoksi. Lämpötila ja kosteus vaihtelut taitavat vaikuttaa käyntinopeuteen. Onneksi hienosäätö on helposti toteutettu.
Lyöntijousen olen jättänyt tarkoituksella vetämättä järkyttävän lyöntiäänen vuoksi. Joskus kuitenkin vedin väärän jousen, joten myös lyöntien toimivuus ja ajoitus on testattu.
Tässä Seikossa kone käy yhdellä vedolla 30 vuorokautta. Avaimenreiän vieressä
on pieni aukko, jonka pohjalla väri vaihtuu sen mukaan, kuinka paljon on vetoa jäljellä. Sininen väri kertoo täydestä vedosta, valkoinen kertoo, että vetoa on vielä jäljellä ja punainen kertoo vedon kohta loppuvan.
Hauskana tämän kellon erikoisuutena on päivän näyttö, joka kertoo mikä- ja mones päivä on meneillään. Kuun alussa päivämäärä täytyy säätää, koska numerot jatkuvat aina numeroon 39 saakka.
Seiko laitettiin jo kerran myyntiin, kun eteiseen sen alkuperäiselle paikalle tuli tilalle vanha perintökello.
Mutta eihän sitä sitten raaskittukaan myydä , ja uusi hyvä paikka löytyi keittiön seinältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti